Tuu­lia­jol­la —
val­men­nus

Tuu­lia­jol­la val­men­nuk­sen mis­sio­na on kehit­tää per­he­työn pal­ve­lui­ta ja tuo­da alan osaa­mis­ta lähem­mäs per­hei­tä.

Tuu­lia­jol­la ‑val­men­nus tar­jo­aa van­hem­mil­le ja van­hem­muut­ta suun­nit­te­le­vil­le tukea, yhtei­söl­li­syyt­tä ja käy­tän­nön kei­no­ja kas­vat­ta­mi­sen tuek­si.

Työl­lä­ni tuen van­hem­pia hyö­dyn­tä­mään van­hem­muu­des­saan omia luon­teen­vah­vuuk­si­aan ja luon­tai­sia kyky­jään lisää­mäl­lä van­hem­pien omaa itse­tun­te­mus­ta.

Tuon per­hei­tä yhteen ohjaa­mal­la hei­tä käyt­tä­mään kom­mu­ni­koin­ti­ta­paa, joka lisää yhtey­den koke­mus­ta ja aut­taa per­heen­jä­se­niä ymmär­tä­mään ja näke­mään toi­sen­sa syvem­min.

Tör­mään työs­sä­ni lii­an usein haas­tei­siin, jot­ka tun­tu­vat van­hem­mis­ta ylit­se­pää­se­mät­tö­mil­tä. Kas­vat­ta­mi­sen haas­teet ovat usein saa­neet myös pari­suh­teen rakoi­le­maan. Moni van­hem­pi kuvaa koke­van­sa elä­män­sä päi­vä ker­ral­laan sel­viy­ty­mi­se­nä.

Haluan aut­taa van­hem­pia kas­vat­ta­maan hyvin­voi­via lap­sia. Työ­ni tukee lap­si­per­hei­den hyvin­voin­tia tuke­mal­la van­hem­pien mie­len­ter­veyt­tä. Val­men­nuk­se­ni aut­ta­vat van­hem­pia näke­mään van­hem­muu­den ensi­si­jai­ses­ti elä­män tär­keim­pä­nä ihmis­suh­tee­na sen sijaan, että van­hem­muus näyt­täy­tyi­si suo­ri­tet­ta­va­na työ­nä, joka ei tuo­ta yhtä pal­jon kuin itse töis­sä käy­mi­nen.

Kas­va­tusa­lan ja sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­se­na toi­mi­mi­sen lisäk­si olen itse­kin äiti.

Olen itse­kin kul­ke­nut mat­kan itse­tun­te­muk­sen kaut­ta itse­var­mak­si äidik­si. Oma mat­ka­ni kes­ti lähem­mäs 10 vuot­ta, uskon kui­ten­kin, että mat­ka on kul­jet­ta­vis­sa oikei­den työ­ka­lu­jen avul­la nopeam­min­kin. Sii­tä aja­tuk­ses­ta syn­tyi Tuu­lia­jol­la- val­men­nus sekä van­hem­muu­den tuke­mi­nen itse­tun­te­muk­sen kehit­tä­mi­sen kaut­ta.

Van­hem­muu­den ei tar­vit­se olla sel­viy­ty­mis­tä päi­väs­tä toi­seen vaan ajan­jak­so elä­mäs­tä, joka kas­vat­taa ja luo onnis­tu­mi­sen tun­tei­ta, kas­vua ja yhtei­siä, kai­ken väri­siä tun­ne­ko­ke­muk­sia ele­tys­tä elä­mäs­tä.