Vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen työ­ote

Kai­ken työs­ken­te­ly­ni läh­tö­koh­ta­na on vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen työ­ote. Val­men­nus­pro­ses­seis­sa van­hem­pi on aina oman elä­män­sä ja per­heen­sä asian­tun­ti­ja ja tie­tää aina par­hai­ten mikä hänelle/heille on paras­ta.

Val­men­ta­ja­na minä tuen, kuun­te­len, innos­tan, kan­nus­tan, ohjaan ja tar­joan käy­tän­nön vink­ke­jä eri­lai­siin van­hem­muu­den tilan­tei­siin. Van­hem­man teh­tä­väk­si jää juur­rut­taa ja ottaa käyt­töön vin­keis­tä­ni ne, jot­ka sopi­vat hei­dän per­heen arkeen ja hänen tapaan­sa olla van­hem­pi.

Val­men­ta­ja­na olen hyö­dyn­tä­nyt val­men­nus­te­ni luo­mi­seen psy­ko­lo­gian opin­to­je­ni kaut­ta saa­maa­ni ymmär­rys­tä ihmis­mie­len toi­min­nas­ta, työ­ko­ke­mus­ta­ni per­hei­den kans­sa työs­ken­te­lys­tä, omaa van­hem­muu­den koke­mus­ta­ni sekä kas­va­tus­tie­tei­den, sosio­no­min, ja rat­kai­su­kes­kei­sen val­men­ta­jan ‑opin­to­ja­ni. Val­men­nuk­sis­sa kes­ki­tym­me mm. van­hem­man itse­tun­te­muk­sen kehit­tä­mi­seen sekä tuom­me näky­väk­si omien usko­mus­tem­me vai­ku­tus­ta kas­vat­ta­mi­seen.


Van­hem­muu­den val­men­nus­pro­ses­sis­sa koros­tuu van­hem­man oma moti­vaa­tio muu­tos­ta koh­taan. Val­men­nus­pro­ses­sin tavoit­tee­na on, että van­hem­pi hal­lit­see itse omaa elä­mään­sä, pär­jää van­hem­pa­na itsen­sä, las­ten­sa ja yhtei­sön aset­ta­mien pai­nei­den kans­sa, osaa huo­leh­tia itses­tään sekä pär­jää eri van­hem­muu­den tilan­teis­sa val­men­nuk­sen jäl­keen itse­näi­ses­ti.

Van­hem­muu­den toi­min­nan muok­kaa­mi­nen myön­tei­sem­mäk­si on haas­ta­vaa, jos van­hem­man oma sisäi­nen moti­vaa­tio ei ole muka­na muu­tos­pro­ses­sis­sa sik­si val­men­nuk­sis­sa­ni odo­tan val­men­nuk­seen läh­te­väl­tä moti­vaa­tion ole­van jo koh­dal­laan. Van­hem­mal­la on itsel­lään olta­va halu muu­tok­seen, kos­ka val­men­nuk­seen ei ole erik­seen suun­ni­tel­tu osio­ta moti­vaa­tion herät­te­le­mi­seen. Val­mis moti­vaa­tio on osa val­men­nuk­sen vai­kut­ta­vuut­ta.

Van­hem­muus­val­men­nuk­sis­sa hyö­dyn­nän samo­ja peda­go­gi­sia suun­tauk­sia, joi­ta ammat­ti­kas­vat­ta­jat hyö­dyn­tä­vät var­hais­kas­va­tuk­ses­sa ja kou­lu­ym­pä­ris­tös­sä las­ten kas­vat­ta­mi­ses­sa. Tämän ajan kas­va­tus­tyy­li eli sosi­aa­li­pe­da­go­gi­nen suun­ta on vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen ulkoa­päin tule­vien ohjei­den ja avun sijaan.

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen kas­va­tus­tyy­li on hyvin eri­lai­nen ver­rat­tu­na ylhääl­tä­päin tul­lee­seen auk­to­ri­taa­ri­seen kas­va­tus­suun­tauk­seen, jon­ka me van­hem­mat olem­me itse lap­suu­des­sam­me saa­neet. Koen, että van­hem­pien on tär­ke­ää oppia koh­taa­maan lap­sen­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­ses­ti, jot­tei van­hem­pien ja las­ten välil­le muo­dos­tu lii­an suur­ta kui­lua eri­lais­ten kom­mu­ni­koin­ti­tyy­lien perus­teel­la. Suu­rin osa per­hei­den ja kas­va­tuk­sen haas­teis­ta joh­tu­vat juu­ri täs­tä kui­lus­ta.

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen koh­taa­mi­nen tukee muun muas­sa van­hem­man kykyä itse­näi­seen pää­tök­sen­te­koon, itse­tun­te­muk­sen ter­vee­seen kehit­ty­mi­seen sekä näh­dyk­si ja kuul­luk­si tule­mi­sen koke­muk­sen syn­ty­mi­seen.

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen ote tukee van­hem­paa myös omien tar­pei­den tar­kas­te­le­mi­seen ja kan­nus­taa avun pyy­tä­mi­seen sen vuok­si, että sitä on tar­jol­la ja se kuu­luu jokai­sel­le van­hem­mal­le, eikä sen vuok­si, ettei van­hem­pi pär­jäi­si yksin.

“Vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen työ­ote täh­tää yhdes­sä toi­mi­juu­teen. Työs­ken­te­lyn tavoit­tee­na on tar­jo­ta van­hem­mal­le itsel­leen kyky­jä hyö­dyn­tää omia voi­ma­va­ro­jaan elä­män­sä suun­nit­te­lus­sa, ongel­mien rat­kai­sus­sa sekä tun­tei­den hal­lin­nas­sa ja nii­den ymmär­tä­mi­ses­sä.”

— Tuu­lia­jol­la — val­men­nuk­sen Tuu­lia

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen työ­ote tar­jo­aa kes­kus­te­lun ja teh­tä­vien avul­la mah­dol­li­suu­den löy­tää van­hem­man omat voi­ma­va­rat ja etsiä men­nei­syy­des­tä sel­lai­sia koke­muk­sia, joi­ta van­hem­pi voi tule­vai­suu­des­saan hyö­dyn­tää koke­muk­sel­li­se­na etu­naan sen sijaan, että aiem­mat elä­män­ko­ke­muk­set oli­si­vat esi­mer­kik­si van­hem­paa hidas­ta teki­jä.

Vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen työ­ote on tera­peut­ti­nen lähes­ty­mis­ta­pa van­hem­man ohjaa­mi­seen. Tera­peut­ti­nen lähes­ty­mis­ta­pa ei tar­koi­ta, että val­men­ta­jal­la oli­si olta­va tera­peu­tin kou­lu­tus vaan työs­ken­te­ly­ta­pa muis­tut­taa tera­pia­työs­ken­te­lyä, kos­ka sii­nä koros­tuu vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­nen ja kuun­te­le­va työ­ote.


Kuun­te­le­mi­nen ja van­hem­man kun­nioit­ta­mi­nen edel­lyt­tää val­men­ta­jal­ta halua syven­tyä toi­sen ihmi­sen maa­il­maan ja sii­tä Tuu­lia­jol­la ‑val­men­nuk­sen työ­ot­tees­sa on hyvin pit­käl­ti kyse. Työ­ote vaa­tii eri­tyis­tä kykyä ja kiin­nos­tus­ta van­hem­muu­den ongel­mien rat­kai­se­mi­seen.

Laa­duk­kaan vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­li­sen työ­ot­teen käyt­tö vaa­tii val­men­ta­jal­ta omaa itse­tun­te­mus­ta, elä­män­ko­ke­mus­ta, aitoa kiin­nos­tus­ta ja ymmär­rys­tä ihmi­syyt­tä ja eri­lai­suut­ta koh­taan. Val­men­ta­jan on ymmär­ret­tä­vä ihmi­sen käyt­täy­ty­mis­tä ohjaa­vien pri­mi­tii­vis­ten, opit­tu­jen ja geneet­tis­ten juu­ri­syi­den mer­ki­tys van­hem­muu­den päi­vit­täi­sis­sä toi­min­nois­sa, jot­ta val­men­ta­ja osaa käyt­tää tehok­kai­ta kei­no­ja ja mene­tel­miä tuke­maan van­hem­man yksi­löl­lis­tä kehi­tys­pro­ses­sia.

Jaa blogi

Lisää artikkeleita

Tavoit­teel­li­suus val­men­nuk­sis­sa

Tavoit­teel­li­sen val­men­nus­pro­ses­sin ohjaa­mi­nen täh­tää sii­hen, että van­hem­pa­na onnis­tut luo­maan ensin sisäis­ten muu­tos­ten kaut­ta pysy­viä ulkoi­sia muu­tok­sia, niin ajat­te­lus­sa kuin toi­min­nas­sa.

Lue lisää