Kaiken työskentelyni lähtökohtana on vuorovaikutuksellinen työote. Valmennusprosesseissa vanhempi on aina oman elämänsä ja perheensä asiantuntija ja tietää aina parhaiten mikä hänelle/heille on parasta.
Valmentajana minä tuen, kuuntelen, innostan, kannustan, ohjaan ja tarjoan käytännön vinkkejä erilaisiin vanhemmuuden tilanteisiin. Vanhemman tehtäväksi jää juurruttaa ja ottaa käyttöön vinkeistäni ne, jotka sopivat heidän perheen arkeen ja hänen tapaansa olla vanhempi.
Valmentajana olen hyödyntänyt valmennusteni luomiseen psykologian opintojeni kautta saamaani ymmärrystä ihmismielen toiminnasta, työkokemustani perheiden kanssa työskentelystä, omaa vanhemmuuden kokemustani sekä kasvatustieteiden, sosionomin, ja ratkaisukeskeisen valmentajan ‑opintojani. Valmennuksissa keskitymme mm. vanhemman itsetuntemuksen kehittämiseen sekä tuomme näkyväksi omien uskomustemme vaikutusta kasvattamiseen.
Vanhemmuuden valmennusprosessissa korostuu vanhemman oma motivaatio muutosta kohtaan. Valmennusprosessin tavoitteena on, että vanhempi hallitsee itse omaa elämäänsä, pärjää vanhempana itsensä, lastensa ja yhteisön asettamien paineiden kanssa, osaa huolehtia itsestään sekä pärjää eri vanhemmuuden tilanteissa valmennuksen jälkeen itsenäisesti.
Vanhemmuuden toiminnan muokkaaminen myönteisemmäksi on haastavaa, jos vanhemman oma sisäinen motivaatio ei ole mukana muutosprosessissa siksi valmennuksissani odotan valmennukseen lähtevältä motivaation olevan jo kohdallaan. Vanhemmalla on itsellään oltava halu muutokseen, koska valmennukseen ei ole erikseen suunniteltu osiota motivaation herättelemiseen. Valmis motivaatio on osa valmennuksen vaikuttavuutta.
Vanhemmuusvalmennuksissa hyödynnän samoja pedagogisia suuntauksia, joita ammattikasvattajat hyödyntävät varhaiskasvatuksessa ja kouluympäristössä lasten kasvattamisessa. Tämän ajan kasvatustyyli eli sosiaalipedagoginen suunta on vuorovaikutuksellinen ulkoapäin tulevien ohjeiden ja avun sijaan.
Vuorovaikutuksellinen kasvatustyyli on hyvin erilainen verrattuna ylhäältäpäin tulleeseen auktoritaariseen kasvatussuuntaukseen, jonka me vanhemmat olemme itse lapsuudessamme saaneet. Koen, että vanhempien on tärkeää oppia kohtaamaan lapsensa vuorovaikutuksellisesti, jottei vanhempien ja lasten välille muodostu liian suurta kuilua erilaisten kommunikointityylien perusteella. Suurin osa perheiden ja kasvatuksen haasteista johtuvat juuri tästä kuilusta.
Vuorovaikutuksellinen kohtaaminen tukee muun muassa vanhemman kykyä itsenäiseen päätöksentekoon, itsetuntemuksen terveeseen kehittymiseen sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksen syntymiseen.
Vuorovaikutuksellinen ote tukee vanhempaa myös omien tarpeiden tarkastelemiseen ja kannustaa avun pyytämiseen sen vuoksi, että sitä on tarjolla ja se kuuluu jokaiselle vanhemmalle, eikä sen vuoksi, ettei vanhempi pärjäisi yksin.
“Vuorovaikutuksellinen työote tähtää yhdessä toimijuuteen. Työskentelyn tavoitteena on tarjota vanhemmalle itselleen kykyjä hyödyntää omia voimavarojaan elämänsä suunnittelussa, ongelmien ratkaisussa sekä tunteiden hallinnassa ja niiden ymmärtämisessä.”
— Tuuliajolla — valmennuksen Tuulia
Vuorovaikutuksellinen työote tarjoaa keskustelun ja tehtävien avulla mahdollisuuden löytää vanhemman omat voimavarat ja etsiä menneisyydestä sellaisia kokemuksia, joita vanhempi voi tulevaisuudessaan hyödyntää kokemuksellisena etunaan sen sijaan, että aiemmat elämänkokemukset olisivat esimerkiksi vanhempaa hidasta tekijä.
Vuorovaikutuksellinen työote on terapeuttinen lähestymistapa vanhemman ohjaamiseen. Terapeuttinen lähestymistapa ei tarkoita, että valmentajalla olisi oltava terapeutin koulutus vaan työskentelytapa muistuttaa terapiatyöskentelyä, koska siinä korostuu vuorovaikutuksellinen ja kuunteleva työote.
Kuunteleminen ja vanhemman kunnioittaminen edellyttää valmentajalta halua syventyä toisen ihmisen maailmaan ja siitä Tuuliajolla ‑valmennuksen työotteessa on hyvin pitkälti kyse. Työote vaatii erityistä kykyä ja kiinnostusta vanhemmuuden ongelmien ratkaisemiseen.
Laadukkaan vuorovaikutuksellisen työotteen käyttö vaatii valmentajalta omaa itsetuntemusta, elämänkokemusta, aitoa kiinnostusta ja ymmärrystä ihmisyyttä ja erilaisuutta kohtaan. Valmentajan on ymmärrettävä ihmisen käyttäytymistä ohjaavien primitiivisten, opittujen ja geneettisten juurisyiden merkitys vanhemmuuden päivittäisissä toiminnoissa, jotta valmentaja osaa käyttää tehokkaita keinoja ja menetelmiä tukemaan vanhemman yksilöllistä kehitysprosessia.
